Historiaa pähkinänkuoressa

ALKUSYSÄYS

Lampinsaaren Kaivoskylän alku juontaa juurensa vuoteen 1936, jolloin Jaakko Salo sekä Juho ja Aate Lumiaho löysivät Alpuasta malmikiven, joka lähetettiin Geologiselle tutkimuslaitokselle. Monien vaiheiden, ja talvisodan jälkeen, GTK:lla kiinnostuttiin asiasta, kun Aate Lumiaho oli kaivoa syventäessään löytänyt rikkikiisua sisältäviä lohkareita. Kuitenkin vasta jatkosodan päätyttyä GTK:n tutkijat palasivat Vihantiin ja etsivät löydettyjen lohkareitten lähtöpaikkaa seuraten jääkauden aikaisen jään oletettua kulkusuuntaa. Magneettisia ja sähköisiä mittauksia hyväksi käyttäen päädyttiin Isonevalle Lampinsaaren metsäsaarekkeen läheisyyteen. Raportissa kerrottiin useista sinkkiä, kuparia ja lyijyä sisältävistä pikkumalmioista.

Niinpä toukokuussa 1951 Kauppa- ja teollisuusministeriö luovutti Outokumpu Oy:lle tutkimustulokset, ja lisätutkimusten aikana 1952 löytyneet malmit olivat perustana Vihannin kaivoksen syntyyn. Maanalaiset tutkimukset aloitettiin ja kaivoskuilun paikaksi sovittiin Lampinsaari.

LIIKKEELLE

Lampinsaaressa aloitettiin suon kuivattaminen 1952 ja samanaikaisesti TVH sai tehtäväkseen rakentaa tien Lampinsaareen. Myös rautatie valmistui ennätysajassa joulukuussa 1952, ja kylään vedettiin puhelinlinjat. Ristonahon 86-metrinen kaivostorni valmistui 1953 ja varsinainen malmin tuotanto päästiin aloittamaan syksyllä 1954.

Vuonna 1952 aloitettiin sekä kaivoksen ja sen maanpäällisten osien suunnittelu ja rakentaminen, että kaivosyhdyskunnan rakentaminen henkilökunnalle. Asuntojen rakentaminen lähtikin vauhdilla käyntiin; ensimmäiset talot olivat tehdasvalmisteiset Pyyparit, ja talojen mukaan sai katukin nimekseen Pyykatu. Asunnot rakennettiin kahden tai kolmen perheen asunnoiksi. Kylään rakennettiin 250 perheasuntoa.

KAIVOSKYLÄN ELÄMÄÄ 

1950-luvulla kaivoskylä täyttyi lapsista, ja kylällä asui yli 200 parhaassa iässä olevaa kaivosmiestä. Juuri lapsia ajatellen kylälle hankittiin maauimala, urheilukenttä ja koulu. Lasten tärkeydestä kertoi myös Kaivoskadun varrella ollut taulu, johon oli kirjoitettu: "Ajatte nyt Kaivoskylässä. Meillä on täällä paljon lapsia. Rakastamme heitä kaikkia, joten ajakaa varoen." Ristonahon kansakoulu aloitti toimintansa väliaikaisissa tiloissa Pyykadulla. Koululaisia oli aluksi kymmenen. Kaivoksenjohtaja Gunnar Laatio kävi itse kouluhallituksessa pyytämässä Lampinsaaren kylälle lupaa rakentaa 6-opettajainen koulu. Lupa heltisi ja 10 oppilaan koulu laajennettiin suoraan 6-opettajaiseksi.

Kaivosyhtiö hankki kaksi linja-autoa, joilla lapsia kuljetettiin päivittäin Oulaisten oppikouluun. Lampinsaaren kyläläisten viihtyvyys oli asia, jolle kaivosyhtiön oli uhrattava myös varoja. 1000 asukkaan kylähän oli rakennettu asumattomalle suosaarekkeelle, josta oli matkaa kirkonkylälle yli 20 kilometriä ja lähimpään kylään, Alpuaan, 6 kilometriä. Kaivoshovi valmistui 1964 ja siellä oli elokuvatoimintaa ja tanssitilaisuuksia. Lampinsaaressa on toiminut kirjasto ihan kylän alkuvuosista lähtien.

Kalastusta ja lomanviettoa varten yhtiö vuokrasi Raahen kaupungilta ensin Sinkkiniemen 25 vuodeksi. Vuonna 1961 hankittiin Lännennokka Saloisten Piehingistä. Lisäksi hankittiin kaivoksen väen käyttöön ranta-aluetta ja oikeudet kalavesiin Iso-Lamujärveltä Pyhännältä.

Lampinsaaressa oli 50-luvulla kolme kauppaa ja kioski sekä Kaivos-kuppila. Osuuspankki ja Säästöpankki aloittivat toimintansa kylällä 60-luvun puolella. Kaivoskylällä oli yhtiön palkkaama lääkäri ja terveyssisar kaivoksen työntekijöitä ja heidän perheitään varten. Terveystalolla toimi apteekki.

Vuonna 1967 rakennettiin suora tieyhteys Vihannin kirkonkylään. Se helpotti asiointia ja mm. matkustamista yhtiön kesänviettopaikoille. Monet kaivostyöläiset päätyivät rakentamaan talon kirkonkylälle, josta työmatkaa kaivokselle tuli enää 10-12 kilometriä. Näin saatiin asunto eläkepäiviä varten, sillä kaivosyhtiö tarjosi asumismahdollisuuden vain työssä oleville työntekijöilleen.

TOIMINTA LAKKAUTETAAN

1990-luvulle tultaessa kaivoksen kannattavuus alkoi laskea, ja 17.5.1992 Lampinsaaren kaivos suljettiin lopullisesti. Kaivoksen tuotantorakennukset purettiin paria vuotta myöhemmin ja kaivostorni räjäytettiin. Toimistorakennukset saivat jäädä paikoilleen. Osa kaivosalueesta aidattiin sortumavaaran takia.

Vaikka Lampinsaari on nyt kultakauttaan paljon hiljaisempi, niin se on säilynyt aktiivisena ja eteenpäin menevänä. Kylän elämä on muuttanut muotoaan, sen juuret ovat syvällä kalliossa, ja latvusto elää elinvoimaisena ja uutta synnyttäen.

Lähde: Vihannin kirja 1, Gunnar Laatio: Teollisuuskylä nousee asumattomaan suomaisemaan; Wikipedian artikkelit "Lampinsaari" ja "Lampinsaaren kaivos, Vihanti

Kyläyhdistykseltä tilattavissa DVD ja kirja kaivoskylän historiasta

Kirja 10 €

DVD 10 € / sarja 30 € sis. 4 eri filmiä